Eilinen, torstai 28.5 olikin mielenkiintoinen päivä- minulle ja kai sitten aika monelle muullekin.
Perheen naisväki lähti Trelle- äipällä oli siellä työjuttu ja joku tärkeä kokous ja niillä meni siellä ihan koko päivä.
Sitten mä ajattelin, et meidän perheen iskä jää mun kanssa, niin EI!
Sekin lähti ja vielä aikamoisella kiireellä, eikä se pitänyt mulle sitä puhetta, ainakaan tarpeeks pitkää, et Luke jää nyt yksin kotiin, jne...
No, vähän aikaa mä siinä ihmettelin  ja katselin ympärilleni ja päätin, että ok, mä lähden sitten kanssa jonnekin hengaamaan!

Menin portin alta ja lähdin kylälle. Kuljin ainakin ton lähitien ihan tienviertä, (naapuri kun tuli mua autolla vastaan, niin tiesi myöhemmin kertoa meidän perheen äidille.)
Sitten kun pääsin tohon keskustaan, niin siinä itsekseni silmittelin ja päätin mennä paikalliseen K-kauppaan. Siellä onkin kätevät ovet: kun menee oven eteen, niin se avautuu ihan itsestään. Marssin siitä sitten kauppaan sisään ja siellä portista sisään varsinaiseen kauppaan.
Se portti kun toimi samalla kivalla periaatteella.

Siellä sisällä oli mummuja, jotka oli ihan kauhuissaan, että purenko mä heitä, mutta Mean koulukaverin äiti tiesi heille kertoa, etten mä pure, kun olen ihan fiksu koira. (KIITOS SIITÄ!) Sitten ne ihmiset alkoivat kauhistella, että syönkö mä siellä kaupassa kaikki ruoat, mutta se sama ystävällinen nainen vakuutti mun fiksuutta, että en mä syö. Enkä syönyt!
Sitten kun olin sen kaupan kiertänyt ja katsellut, niin poistuin sieltä kaupasta kassan kautta, mitään kyllä ostamatta, kun se periaate ei oo mulle oikein tuttua.
Sitten lähdin kaupan toisista liukovista ulos apteekin ja sen K-kaupan sisäpihalle.
Sieltä mä sitten jatkoin kyläkierrosta. Onneksi kukaan ei ajanut mun päälle autolla, mutta ehkä mä olen jo sen verran vanha, et vähän osaan varoa...tais olla kyllä vähän tuuriakin!
Sitten keskellä kylää Löytötexin nurkalla sellainen ystävällinen nainen, joka on mua rapsutellutkin, tarjos mulle farmarivolvollaan kyytiä ja mä suostuin oitis.
Se toi mut kotiin ja meidän äippä neuvoi sitä naista puhelimessa, että mistä löytyy mun pihahihna.
Meidän perheen äiti oli ollut ihan kauhuissaan, kun se oli ollut siellä kokouksessa ja oli alkanut puheluita tulla- puhelin pitää olla äänettömällä niissä kokouksissa. Sit se arvas, et mä oon varmaan häippässy ja poistui sieltä kokouksesta hetkeks, et  voi soitella takaisin numeroihin.
No, siinä vaiheessa mä olin jo Volvokyydillä meidän portilla.
Olisin kyllä heittänyt enemmänkin rinkiä sen ystävällisen naisen kanssa, kun kerran ennestään jo jollain lailla tunnettiin. Oltais tutustuttu paremmin.
Meidän perhe on enemmän kuin kiitollinen sille ystävälliselle naiselle, kun pelasti mut jäämästä auton alle! Minä nyt en niin sellaista osaa pelätäkään, mutta noi ihmiset kun on kiintyneet muhun niin paljon, niin ne panikoi aina, ettei mulle vaan satu mitään!
Ja samalla ne lähettää pahoittelunsa niille jotka mahdollisesti pelästyivät minua siellä kaupassa tai keskustassa. Enhän mä mitään kenellekään tee, mutta kun olen niin iso ja mustanaamainen, että varmasti joku pelästyykin kun yksin tulen vastaan.
Kiitos puheluista/ ilmoittelusta, pienen kaupungin etu, että kaikki tietää, kenen koira mä olen ja missä mä asun.
AURINKOISTA HELLEVIIKONLOPPUA!
(Sunnuntaina Mäntän näyttelyyn ja maanantaina Veteriin- ohjelmaa siis on tiedossa!)