,,, ja meillä luovuttiin haikeana joulusta ja jouluvaloista...

Ne tuo jotenkin niin mukavan lämpimän tunnelman kotiin.

Lenny -pojan nauttiessa jouluvaloista ja lellimisestä sisällä (-jätkä kerjääkin vielä...) minä hoitelen näitä velvollisuuksiani istumalla kellarin päällä ja vahtimalla taloa...

Kyllä se Lenny sieltä sitten uloskin tuli... minäkin intouduin sen kanssa sitten riehumaan:

Mea oli meidän kanssa leikkimässä... muuten mä en olis voinut olla irti, kun hormoonit hyrrää liikaa ja karkaan niille omille naisreissuilleni...

Tässä vähän kuvasarjaa:

Lenny on jo ihan kärsimätön ja sitten sitä ÄRSYTTÄÄ kun mä saan ekaks aina sen huomion,,, se "märisee" tossa tyytymättömyyttään.
On vähä pakkasta, kun mun henki ihan huuruuntuu
Mutta ei se MENOA haittaa:

 

 

Mea/ jaksaa, jaksaa,,,ja sitten se Mea jo HYYTYI /kuva alla:

Ja Lenny tietenkin heti huppuun kiinni, et mikäs ihanan pehmeä riepotuslelu tää on:

..eikä millään meinannu antaa takas sitä. No, lapset on lapsia!
LUMISTA VIIKONLOPPUA- HUOMENNA LENNY TAAS KOIRAKOULUUN!