Kevätrentous, mikä edellisessä päivityksessä oli valloillaan on auttamattomasti ohi!!!
Mä vähän niinkuin livahdin tänne iskän puolesta tarinoimaan, kun se ei hulluuksiltaan ehdi eikä pääsekään,,, sen pitää olla niin tiiviisti kiinni...
Naapurin koiralla on juoksuaika ja mäkin olen sen takia ihan poikki, niinkuin kuvasta näkyy

Joudun tekemään hälytyksiä, kun Luke-pappa sekoilee hormoniensa kanssa...välillä se kiskoo narunsa poikki- kun mä olen vähän järsinyt sitä, eikä kotiväki tiedä tästä tihutyöstäni mitään- ja karkaa ja sitten minä tosiaan heti ilmoitan tilanteen ja Lukea mennään hakemaan.

Tarhan Luke on rikkonut jo kolme kertaa,,,,niin uskomatonta kuin se onkin. Se tunkee ensin päätään siitä verkosta, et saa pienen kuprun aikaiseksi ja sitten se alkaa työntää ja työntää ja puskee kuin härkä ja lopulta se verkko antaa periksi ja taas mentiin.
Sitten mä taas ilmoitan kotiväelle, että nyt se pappa läks taas naisten perään. Kyllä se niille sitten kiinni antaa, mutta se pitää aina erikseen hakea.
Pihassa Luke ei voi olla irti ollenkaan tai se karkaa ihan heti.
Uskomaton voima sillä kyllä on.
Sitten kun se on kiinni, niin se itkee kohtaloaan. Kun minä menen lohduttamaan, niin se yrittää alkaa astua minua!
Kun sitä komennetaan niin se on vähän aikaa ihan ok ja aloittaa sitten taas. KAAMEAA AIKAA!
Lopulta oli pakko päätyä ratkaisuun, että Luke laitetaan tarhaankin kiinni ketjulla yöksi.
(Ketjulla siksi, etten minä pure mahd. narua poikki ja auta sitä karkaamaan...)
No, siitä tuli sitten uusi ongelma: Viime yönäkin se kiersi levottomuuksissaan sen ketjunsa tarhassa niin, että siitä tuli ihan liian lyhyt ja minä säntäsin viiden aikaan aamulla talomme ulko-oven eteen herättämään meidän perheen äidin, niin se tuli oikomaan sen ketjun.
(Olen kyllä aika viisas ikäisekseni, kun juoksin heti tarhan ja äipän väliä, et se tajus tulla katsomaan, että ketju on liian lyhyt.)
Luke-pappa osoitti kiitollisuutensa yrittämällä heti karata!

Täytyy nyt toivoa, että toi naapurin Nupun juoksuaika loppuis pian, niin josko täälläkin rauhoittuisi tämä meno.
Täällä meidän perheen aikuiset  jo miettii että auttaako jos vie ton isäpapan kastraatioon,,,joku oli arvellut, ettei välttämättä edes auta enää noin vanhalla kokeneella koiralla. Voi sentään!