Kuukausi vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta- tuolla mun "sihteeriköllä" on niin kiireitä ja sitten kun sillä ei ole kiireitä, niin sitä ei kuulemma huvita istua tietokoneen ääressä kauniina kesäpäivinä.

Me ollaan oltu hyvin tiiviisti mökillä kun Lennykin saatiin sinne kunnialla "sisään ajettua" eli saatiin se ymmärtämään, mikä on miedän tontti. Siellä kun ei ole aitoja, niin se "Lenny- pieni" piti pikku hiljaa totutella sinne. Me leot kun ollaan niin isoja, niin on ihan hyvä kun pysyttäis omalla tontilla.
Ei me aina kyllä pysytä, mutta pääasiassa. Lenny itse asiassa pysyy paremmin kuin minä.

Minä hoidin yksi ilta esittelyt kotiväen puolesta. "Sanoin" Lennylle että nyt mennään tutustumaan naapureihin: vein Lennyn esittelykierrokselle. Väki kun tuli ulos, niin astuin itse takavasemmalle ja Lenny sai tutustua naapureihin- myös naapurin Stella- koiraan. Sitten kun oli tutustuttu, niin toin Lennyn takaisin omaan pihaan. Se meni sitten ihan tyylikkäästi.

Muuten me päivät siellä makoillaan ja lutrataan järvessä. Minä uin, mutta Lenny vaan kahlailee- sitäkin enemmän.

Ilta kun tulee ja kotiväki menee nukkumaan, niin me kierretään peräkanaa mökkiä ympäri, että kaikki on varmasti hyvin ja sitten me lähdetään yhdessä meidän yöretkelle metsään. Mökin ympärillä on pelkkää metsikköä, niin siellä on paljon tutkittavaa. Sitten kun me ollaan lenkit tehty, niin me tullaan takaisin ja kierretään taas mökkiä muutaman kerran ja kurkitaan ikkunasta kotiväkeä, että niillä on kaikki hyvin.
Hyttysiä ja kaiken maailman ruttiaisia on enemmän kuin laki sallii!!! Meille ostettiin sellaiset magneettipannat, mutta ei ne mitään auta. Minä kastelen naamani ja sitten hieron sitä hiekkaan tai multaan niin ne hyttyset ei pääse puremaan sillä tavalla. Tosi kiusallisia ne on silti.Otsan rypistys

Lenny on kasvanut tosi paljon- se on jo minua korkeampi. Säkä on noin 78 cm tällä hetkellä ja poitsu on ihan "äijän" näköinen. Kukaan ei usko, että Lenny on vielä alle vuoden. Se on luonteeltaan vielä sellainen superrauhallinen, ei kisko yhtään hihnassa eikä hätkähdä oikein mistään. Katselee vaan kaikkea- sellainen jäähermo. ;0) Lenny ei myöskään vahdi yhtään, ehkä se johtuu siitä, että minä teen sen niin 100%:sti. Ehkä se on todennut sen olevan turhaa. Lapsien kanssakin se osaa olla tosi hyvin- tykkää oikeastaan kaikista. Se on helppo ottaa mukaan joka paikkaan. Autossa se on huvittava- jos siellä vaan on joku pehmeä tyyny tai joku, niin se pistää heti päänsä siihen tyynylle ja nukkuu kuin ihmiset siinä. Hyvä ettei sitä sentään peitellä pidä.

Ei me ihan kunnolla olla oltu koko aikaa... Viaton Oltiin kesäkuun lopulla kotona yötä ja äippä kurkki vielä yhden aikaan yöllä tyytyväisenä parvekkeelta, että siellä ne kaksi suloista leopoikaa nukkuu, eikä aikaakaan, kun hiljeni, niin minä vein Lennyn yöretkelle metsän mutiin- kirjaimellisesti mutiin, sillä aamulla kun niillä soi kello kuuden aikaan, niin me odotettiin niitä kumpikin aivan mustana mudan peitossa siellä pihassa... äippä siunas, että MISSÄ ihmeessä me oltiin ryvetty, kun Lennystäkään ei vaaleata paikkaa löytynyt, mutta ei me kerrottu. Nauru
Tämän näköisinä me pihassa odoteltiin kotiväkeä karvanputsaustalkoisiin:

1279019475_img-d41d8cd98f00b204e9800998e1279019530_img-d41d8cd98f00b204e9800998e
Ei se tosiaan "äippä" onnesta kiljunut, kun meidät näki. Tukittu

Juhannuksena Lenny livahti äipän perässä yläkertaan ja äippä vaan sano et no ole nyt siinä sen aikaa kun se käy suihkussa, niin kesken suihkun Mea meni sanoon sille, et Lenny söi juhannuksen kermakakun pöydältä. Mea kun oli tullut sisälle, niin Lenny oli naama ihan kermavaahdossa ahminut kakkua. Sillä kun on pää niin sopivalla korkeudella pöytää ajatellen. No,,, ei ne sitten kukaan suuttunut.

Koiramaailmassa tapahtuu niin paljon, että meillä ei pysytä perässä ollenkaan, kun niin harvoin ehtii tätä leonbergien maailmaakaan tutkailemaan. Veljeni Simo on astunut Kinglordsien neitokaisia- toivotaan tuhisevia pentusia. Hyvää kesää kaikille lukijoille.