Olin Lennyn ja perheen kanssa tämän viikon Vuokatin Katinkullassa lomailemassa ja voin kyllä suositella paikkaa kaikille koirille.
Siellä on tehty iso koiratarha, missä saa olla irti ja koirat saa viedä mökkiinkin- lemmikit yleensäkin. No, me kun ollaan ulkona viihtyvää sorttia, niin me oltiin siinä mökin terassilla yöt- siinä oli tosi tilava ja mukava olla.

Ihmiset = meidänkin perhe oli siellä  ihan haltioissaan- uivat kylpylässä & nauttivat, mutta vähintään yhtä paljon me polskittiin Lennyn kanssa mökin läheisessä järvessä.
Lenny tavallaan bongas sen veden viilentävän vaikutuksen eka kertaa elämässään ja eihän sitä meinannut saada pois sieltä järvestä ollenkaan...
Tosi kuumat ajomatkat oli, mutta me päästiin mennessä matkan aikana 4 kertaa uimaan ja tullessa 2 kertaa, kun tullessa oli kuitenkin vähän viileämpää.
Tässä muutama lomakuva:

Siellä oli tosi hyvät piha-alueet jokaisella mökillä erikseen...

Ja kuuma! Meille sattui oikein hellesää ihan koko viiikoksi.
Meitä vaihdettiin aina etu- ja takapihalle- sen mukaan, missä oli varjoa.


Lenny ei oikein tajua vielä, mitä on olla kiinni, kun se on ollut koko elämänsä irti meidän pihassa- kun sen piti olla hihnassa, niin kuvasta näkyi lopputulos: se kiersi itsensä niin puun ympärille, ettei päässyt enää mihinkään... sitten se haukkui kuin pienet vauvakoirat, et APUAAA..tulkaa vapauttaa mut.

No, en mäkään siellä mikään maailman kiltein koira ollut: yhtä rottweileria jahtasin eräänä aamuna klo 06:00 kun se sattui siihen meidän pihaan juuri aamulenkin aikaan...mamma antoi kyllä välitöntä palautetta aiheesta. 

Sitten toisiks viimeisenä yönä hyppäsin sen terassin kaiteen yli ja karkasin hajujen (=naisten) perään, mutta tulin sitten isäntääni vastaan, kun se lähti autolla etsii mua.
Sitä seuraavana yönä pidin isäntäväkeä hereillä yrittämällä karata, mutta päädyin vaan hihnani kanssa sellaiseen mäntypuskaan, enkä päässyt pois itse sieltä juurien seasta- olivat laittaneet mut hihnaan...kolme kertaa loikkasin sinne, mutta sitten mulle oltiin jo niin kypsiä, etten enää sen jälkeen tehnyt sitä.

Mutta ei se Lennykään ihan kommelluksitta selvinnyt- se "ryykäs" sellaisten kääpiösnautsereiden (niitä oli kolme) sekaan (veti hihnansa poikki) eikä meinannut  millään antaa kiinni enää. Meidän perheen äiti juoksi yöpaita päällä sen perässä varmaan puoli tuntia siellä  (snautserit  haukkui ja kiljui ihan koko ajan)Lenny vaan pelleili ja meni vielä (piruttain luulen) kaiken kukkuraks kakalle naapurimökin pihaan.  Onneks Lenny ei ole yhtään vihainen..."Mamma" joutui vielä kakkapussien kanssa melkein keskellä yötä mennä siivoo sitä kakkaa sieltä naapurista, kun vihdoin sai tuon mun kurittoman poikani kiinni.
Voi olla, että se mietti jossain kohtaa koiran omistamisen ihanuutta. Sillä kun murtui vielä varvas vähän ennen matkaa, niin se joutui "juoksee" sillai hassusti- tai ainakin hassun näköisesti.