...OIKEIN PALJON ONNEA JA MENESTYSTÄ TÄMÄN KUVAN MYÖTÄ:

Kuvassa Yestas Norma. ;o) Söpö leoneiti Pohjanmaalta.

Joulu meni ihan kivasti, me saatiin jotain herkkulihahyytelöä tavallisen ruoan lisäksi.
Jouluna kun ei koiria saa kuulemma syöttää kipeäksi, vaan ruokailun pitää olla aika
lailla tavanomaista.
No, me ei Lennyn kans mitään makeaa syödäkään, kun se ei ole hyväksi koirille.
Minä en huolisikaan, mutta Lenny huolisi- se huolii kaiken- vaan ei saa. ;O)

Lenny sai uuden pannan joululahjaksi.

Minulle ostettiin jo aiemmin tänä vuonna niin hyvä, etten tarvinnut uutta pantaa.
Siankorvia ollaan rouskutettu vähän niinkuin joulunkin kunniaksi ja hyviähän nuo.

Tässä vielä yksi kuva Lennystä, koiraihmisten runon kera. 
Niinhän se on kuin runossa sanotaan.

...tulee tässä:
OIKEIN IHANAA JOULUN AIKAA & ONNELLISTA VUOTTA 2012!

Meidän perheen äiti sai hehkutettua, kuinka mukavia me leot ollan ja nyt on
lähisukulaisillakin pieni leoneiti- Yestas Norma.
Norman kuvan myötä jouluinen kortti teille kaikille koiraystäville:

LEOVAUVAT ON SULOISIA, MUTTA NIIN ME ISOTKIN OLLAAN- MINÄ AINAKIN

Lennyn kanssa menee ihan hyvin, rouskutellaan siankorvia ja syödään paljon,
kun on talvi tulossa ja ulkona ollaan oikeastaan koko ajan- sisällä on niiiiin kuuma!
Talviharrastuksena mm. tämä:

Ja sitten taas otetaan rennosti:

Lenny on hyvä tyyppi, ei vahdi liikoja, kun minä teen sen niin hyvin.
Jos joku vieras on tulossa, niin Lenny kyllä tuijottaa tiukasti silmin, mutta ei
möykkää, aika helppo tapaus.
Joissain asioissa Lenny on terävämpi kuin minä- esim. lenkillä Lenny
pysyy taluttajansa lähellä paremmin kuin minä (kun pitää HAISTELLA
kaikki maailman hajut!!) ja vahtii, että kaikki on hyvin.
Me molemmat tykätään lapsista eikä tarvitse jännittää vaikka lapsoset riehuis meidän kanssa.
Varotaan niitä kyllä- ainakin pääsääntöisesti. Joskus joku saattaa kaatua kumoon, kun oikein innostutaan ja ollaan niin isoja, että saatetaan kääntyessämme vahingossa tönäistä.
MUTTA AINA VAHINKO!!!
Tässä vielä LENNY-boy potretissa:

KAUNIS POIKA JA KIVA LUONTEELTAAN.

Oikein hyvää joulua, kunhan se sieltä tulee... aiheeseen liittyen vanha kuva:

...ja kovin on laskenut meidän "äipän" kirjoitusintokin, kun keväällä viimeksi on päivitelty.
Kesä meni niin töiden merkeissä, ettei se kuulemma ehtinyt keskittyy tähän blogiin ollenkaan.
Keväällä syntyi leovauvoja minulle & Fredalle ja tässä kuvia, ne on NIIIIIIN suloisia:
Tässä ne on ihan pieniä, ettei vielä tee muuta, kuin syö ja nukkuu, Freda-mamman kainalossa:

Vähän lähikuvia:

Sitten ollaankin jo isompia, kun on käyty ahkerasti ruokakupilla:

Nää on niin kauniita pentuja, että!!! Pystyttiin kuitenkin olemaan ottamatta itselle yhtä
(joka olisi ollut kolmas leo talossa) sillä keinolla,
ettei menty "livenä" katsomaan ollenkaan näitä pentuja.

Tässä sitten kaksi pentueen urosta isompana jo omissa kodeissaan:

Morris- kaunis pentu kuin mikä!

Leo, kaunis on tämäkin!
Molemmilla on kauniit päät ja todella hyvät tummat maskit.
Tässähän saa olla ihan ylpeä jälkeläisistään!

Kesä meni mökillä , kuten kaikki kesät. Uin pitkiä lenkkejä saareen, mikä on mökkimme edustalla
ja sitten tein "ihan muuten vaan lenkkejä" järvessä.
Mikäs sen mukavampaa kuin kesäkuumalla pulahtaa viilentävään järveen aina silloin kuin haluan???


Olin minä kesällä Virtain Perinnekylässä sitten aina välillä katsomassa ihmisiä ja rapsuteltavana- kotiväellä
oli siellä sellainen kesäpuoti ja jätskikioski-kahvila, niin siellä minä välillä loikoilin turistien iloksi.
Vuoroteltiin Lennyn (poikani) kanssa, et kumpi saa mennä mukaan.
Tässä kuva Lennystä Perinnekylässä "iskän" kanssa:

Syksy kun tuli, niin kotiin oli tultava... mökkeilen sitten taas ensi kesänä. 

Meillä on tuossa kuistilla sellainen koiranpeti- tarhaan en halua mennä.
En pysty vahtimaan sieltä, mitä pihassa tapahtuu.
silti...

No, nyt odotellaan talvea- siitähän me leot tykätään.
Nyt on kai luvattu tosin aika lämmintä keliä lokakuulle saakka, mutta josko jouluksi saisi sen valkean lumen.
HYVÄÄ SYKSYÄ KAIKILLE!
L U K E - leonberger

Kevät & vauvauutisia:

Fredan astutus onnistui- minusta tulee jälleen isä!

Lisätietoa ja pentukyselyitä: Kennel Jellonanvaiston
Minna Kataja: 0505674768       minerva.kataja(at)elisanet.fi

Jaahas,,,isyysuutisia odotellessa...

         "Tuleekohan minusta taas isä???"

Päivät menee ja Freda-neiti kuulemma pulskistuu...
Sainkin kuvan sieltä Porvoosta, missä Freda on kyllä pulskan näköinen.
 

Toivotaan että siellä masussa on pentusia ja pian se sitten selviääkin. Freda on kuulemma sen oloinen, että
sieltä voisi niitä pentuja tulla, mutta lopullinen varmuus tulee sitten ultrassa.

Jos niitä pentuja tulee, niin meille ei tule pientä leonbergiä- kaksi on kuulemma tarpeeksi.
No, minulle se käy ihan ok.
Mutta täällä on kova innostus päällä perheen sukulaisiin, että josko "mamman" serkku ottaisi pennun- saapa sitten nähdä.
Ensin pitää varmistaa, että niitä on kanssa tulossa ja sitten aletaan suosittelee oikein kunnolla!
Minä olen saanut olla mökillä- "mummulassa"...mennä ja huhtoa siellä vapaana kuin taivaan lintu.
Lennyä sinne ei voi hoitoon viedä, kun se on vielä sellainen, ettei tiedä, mitkä on rajat & missä saa liikkua.
Mutta en sitä sinne huolisikaan. Se on vähän niinku mun omaa aikaa- sitä jokainen iskä joskus tarvii.
Lenny on ihan tyytyväinen kotonakin, kun ei tiedä, mistä jää paitsi.
Välillä- jos koen, että minut haetaan sieltä liian aikaisin´- alan mököttää. Mökötän sitten niin kauan, että ne vie mut sinne takas & sitten saan hepulikohtauksia siellä mökillä, vaikka 6-vuotias, "vanha herra" jo olenkin. Mamma aina sanookin, että kuulemma ihan nauran sillai koiramaisella tavalla, että huulet on takana, kun pääsen sinne- niin tyytyväinen olen.
Nyt onkin mukava päivä tiedossa- koko perhe lähtee laavulle makkaran paistoon & nauttimaan upeasta kevätpäivästä.
Virroilla on loistavia mahdollisuuksia kaikkeen tuollaiseen- hieno paikka!
OIKEIN IHANAA KEVÄTPÄIVÄÄ KAIKILLE!
Alla muutama kuva retkeltä: Siellä luonnossa leopojan hermokin lepää! ;O)

Tässä me kärsivällisesti odotetaan, milloin meidän makkarat tarjoillaan. ;O)

KEVÄÄN JYMYJUTTU:
Naavakallion Fredan Bööna keinosiemennetty & astutettu 19.2.2011

Yhdistelmä: Naavakallion Fredan Bööna & Ramavan's Zephire - eli minä Luke-herra! ;o)

Siinäpä sitä uutista & odottelua sitten onkin! 
Tulin Fredan kanssa todella hyvin juttuun. Ensin tehtiin Merja Dahlblomilla Mäntsälässä keinosiemennys ja sen jälkeen myös luonnollinen astutus.
Meillä on päädytty siihen lopputulemmaan, että jos pentuja halutaan tulevaksi, niin tehdään progut eli hormonitasojen mittaukset ja varmistukset niin, että ei ole ainakaan mitään jätetty tekemättä. 
No, nyt sitten jännitetään puolin ja toisin, onnistuiko astutus. Toivomme kaikki todella paljon pentusia syntyväksi tästä yhdistelmästä.
Sukutaulujensa, ulkomuotojensa ja luonteidensa puolesta toivomme meidän mahdollisten pentujenkin olevan "parasta A-luokkaa." 
Mahdollisten pentujen sukutaulun löydät tämän linkin takaa.
Ilmoittelemme heti kun tiedämme tuloksen 1. ultran jälkeen.
Lisätietoja: Kennel Jellonanvaiston

Huh-huijaa... melkein 3 kk mennyt edellisestä päivityksestä! Kiirettä kai pukkaa tolla "sihteerillä".

Meille kuuluu tänne ihan hyvää. Lennyn kanssa nautitaan Virtain keväästä ja ollaan ihan sulassa sovussa keskenään.
Minä joudun olemaan kiinni pihassa, silloin kun ollaan siinä kaksistaan, muuten lähden "naisiin" heti ja välittömästi kun silmä välttää.
Onneks mulla on niin pitkä hihna, että yletyn sen kanssa portille saakka.
Makoilen yleensä lähellä porttia vahtimassa, ettei meille tule kukaan salaa.
Salaa ei pääse kyllä kukaan minnekään, sillä minun vahtimisvietti on kyllä parasta A-luokkaa.
Olen alkanut vahtia myös tuota toista tietä, mikä on noin 40 m päässä mun omasta kotitiestäni.
Jos isäntä huutaa ikkunasta, että Luke hiljaa, niin olen hiljaa heti, mutta jos "mamma" kiljuu sieltä jotain, niin pistän sen tulemaan alakertaan ja ulos saakka, ennen kuin sitä uskon. ( Se on pikkusen pyöreässä kunnossa, niin mähän teen sille palveluksen samalla- hyötyliikuntaa. Me leot kun ollaan NIIN viisaita koiria.)
Lenny pysyy loistavasti pihassa ja saa sitten olla irtikin ja hyödyntää koko pihan. Lenny on "terävänä" kun joku tulee, mutta ei hauku.
Se on varmaan tuuminut, ettei sen tarvi kun minä teen sen niin hyvin.
Lennylle tehtiin se kastrointi vuoden alussa ja se joutui olemaan sellainen tötterö päässä reilun viikon.
Minä olin ihan kauhuissani, kun Lenny tuotiin Seinäjoen eläinklinikalta ihan pyörryksissä se tötterö päässä ja se haisi kaikille desinfiointiaineille.
Minä juoksin ja läähätin ja kuolasin ja yritin epätoivoisesti hakea sille Lennylle meidän omistajilta apua, mutta ne vaan hymyili mulle ja silitti päätä, ja sano, et kyllä ne tietää ja että nyt pitäis vaan rauhoittua,,,kyllä se Lenny siitä.
Tein sitä varmaan kokonaisen päivän, mutta aina se tötterö vaan oli sen päässä ja kaikki ne oudot hajut.
Ja minua kiellettiin etten saa mennä haisteleen niitä haavoja. No, sen uskoin sitten kyllä heti, mutta outoa se oli.

Tällaiseltä omituiselta koiralta se Lenny silloin näytti:

Ihan pyörryksissä makaa reppana...

Tässä se on jo kohtaloonsa tottunut ja katselee, et
koskahan pääsis pihalle "riekkumaan"...

No, Lenny itse tottui hyvin pian siihen tötteröön ja hajoittikin sen pari kertaa. Heti kun se jäi johonkin kiinni, niin se kiskas niin ettei mitään järkeä itsensä jumituksesta pois.
Nyt kun siitä on jo pari kuukautta aikaa, niin voi jo sanoa, et Lenny on ehkä vähän rauhallisempi, ei haasta enää sillä tavalla minua, mitä ennen leikkausta joskus tosi harvoin kyllä teki- 
Minä yleensä ylpeänä uroksena vaan katselin sitä, että niinpä niin,,, mees nyt kakara siitä, mutta pari kertaa on mennyt mullakin hermot ja silloin ollaan väännetty niin, että verikin on vähän lentänyt. Mut ei niin paljon et eläinlääkäriin saakka olis tarvinnut lähteä.
Lähinnä ne vähäiset matsit tuli ruoasta/ kepistä, tms. ulkoisesta esineestä ja siitä et Lenny on tullut kepin kanssa pullistelee mun naaman eteen.
Mut meidän matsit voi laskea yhden käden sormilla. Onneks!
Mamma silloin kirmas väliin karjumaan, että nyt sitten kunnolla, niin ei me sitten olla hirveästi enää viitsitty jatkaa sen päälle.
Ja nyt ei ainakaan ole ollut mitään konfliktia. Voisiko siis todeta, et Lennystä tuli entistä parempi.
Syy, miksi se kastroitiin oli se, että sen toinen kives ei laskeutunut ja on kuulemma terveysriski pitää sitä siellä jossakin "puolitiessä", kun se on liian lämpimässä ja voi kehittää ajan kanssa jotain kasvaimia, tms. (Mutta siitä mainittiinkin jo aiemmin tässä blogissa.)
Seinäjoen eläinklinikka hoiti sen homman niin hienosti, että kiitos heidän ammattitaidostaan on kyllä paikallaan.
Siinä mielessä se oli tosi harmi, kun Lennystä on kasvanut tosi hienon näköinen ja värinen ja luonteinen leoherra, että näyttelyyn ei nyt sitten päästä esittelemään mun hienoa lapsukaista.
Luonteeltaan se Lenny on kyllä ihan helmi,,, rauhallinen & kiltti! Kun sitä lähtee taluttaankin, niin se menee kuin varjo taluttajan vieressä. Minusta se on ihan hölmö...minä käytän fleksistä kaikki metrit 100-0 ja Lenny käyttää omastaan noin 20 cm. Kysyn vaan et MITÄ JÄRKEE???
Mulle sitten sanotaan, et olen muka joku juntti kun päästelen puolelta toiselle haistelemassa, et mikäs haju tuo oli, ja entäs tuo... No, siitä voi puoliks syyttää Lennyä, kun se on sellainen ylifiksu ja saa sillä tavalla mut vaikuttaa ihan juntilta. Mähän olen täysin normaali!  Kyllä mäkin sitten osaan olla salonkikelpoisesti, kun ne oikein erikseen käskee, et nyt menet sinäkin siinä vieressä ja HIENOSTI. Sitten tuumin, et mennään sitten... tämän kerran ja ainakin 5 minuttia kerrallaan ja kunnes taas komennatte!
Mutta ei muuta kuin HYVÄÄ KEVÄTTÄ KAIKILLE!!!!

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA & MENESTYSTÄ VUODELLE 2011!

Kylmä ja pakkaset ovat tulleet myös tänne meille. Minä nautin täysin siemauksin.
Olin aamulla niin hyvällä tuulella- kieriskelin jäisessä pakkaslumessa ja juttelin koirakieltä perheelleni- sitten mua harjattiin ja Lenny rouskutti sitä iänikuista puukepukkaansa....siinä samalla sitten päätin päivittää myös blogini.  
Pääsin eilen illalla pitkälle lenkille, mutta meille leoille tyypillisesti virkistyin vaan siitä ja kun tuli aika mennä yöksi tarhaan, niin minä päätin sitten vielä lähteä omille reissuilleni. Menin tarhan seinästä läpi. Lenny ei tullu mukaan, kun reikä tuli venytettyä niin pieneksi. Se kyllä herätti kotiväen kun alkoi suutuspäissään haukkua ja ulista kun lähdin. Meillä on laitettu sellaisia lautojakin tarhan alaosaan, etten hajota sitä, mutta yksi kohta antoi kuin antoikin periksi. Meidän perheen äiti luuli että olen saanut jonkun sairaskohtauksen ja juoksi sinne kopille ihan paniikissa katsomaan kahden jälkeen yöllä, että olenko mä kuollut kun mua ei näy... Mutten mä nyt vielä sellaista...

Se ei voinut uskoa että mä pääsisin sieltä enää millään karkuun... tai en mä oikeastaan omasta mielestä karkaa, käyn vaan vähän katselemassa ympärilleni ja tulen sitten kyllä takaisin. Ne puhui, että  millainen aitaus mulla oikein pitää ollakaan- ei ymmärrä!
Kuljen kyllä vanhana koirana tien reunaa, mutta ei sais kuulemma mennä minnekään itsekseen. Olen vaan jotenkin sellainen vaeltajaluonne.
Meille hankittiin pihaan sellaiset supervahvat muovilla päällystetyt jättikoiran vaijerihihnat missä on ihan mielettömät lukot- niiden pitäisi kestää... pitäisi ainakin. Me kun ollaan tarhassa oikeastaan vain yöllä.
Se on vähän niinkuin meidän makuuhuone.
Päivisin meidän on PÄÄSTÄVÄ talon eteen, että mä voin vahtia kunnolla kotiani. Jos mä olen tarhassa niin ilmoitan pienimmänkin rasahduksen, kun en pääse sieltä kunnolla kontrolloimaan liikennettä. Talon edessä olen rauhallisempi, toki siinäkin vahdin. Mutta siltä paikalta kukaan ei pääse portista ettenkö pääsisi itse vastaan.

 Meille kuuluu ihan hyvää. Korvatulehduksen sain ja jotain supervahvoja tippoja vaivaan. Ne alkoi onneksi pian vaikuttaa. Mulle on laitettu tähän saakka kaikki tipat ilma kuonopantaa, mut eläinlääkäri sanoi että se rauhottaa koiran, vaikkei se aikoisikaan purra. No, totta puhui. MÄ en ikinä purisi meidän perheen ihmisiä, mutta kun näen tippapullon niin juoksen karkuun tai heilutan päätä, niin ettei ne meinaa osua mun korvaan sen pullonsa kanssa.
Kun mulle laitetaan se kuonopussi, niin antaudun tavallaan heti ja olen ihan paikallaan. Jännä juttu- jopa mulle itselle. Ja annan laittaa sen pussukan mun kuonoon ihan hyvin. Se helpottaa kai sitten noita meidän perheen ihmisiä.

Lenny ja minä ei juurikaan oteta yhteen, vaikka isä ja poika ollaankin. Minä olen päällikkö.  "Mamma" on sitten ylipäällikkö, isännästä puhumattakaan. Meaakin me uskotaan ja Adalle ollaan tosi kilttejä kun se on niin pieni. Se alkaa kiljuu jos tullaan liian innokkaasti sitä kohti. Sitten ymmärretään siitä ettei saa riehua...Mut vielä Lennyyn ja minuun: ollaan me pari kertaa väännetty aika kunnolla sen kans. Mut se Lenny antaa aina sitten periksi- loppujen lopuksi. Ei me väännetä kuin herkkupaloista tai ruoasta. Toisen herkkuja kun ei syödä eikä lähestytä. Me nukutaan samassa tarhassa ja muutenkin ollaan koko ajan kimpassa. Lenny joutuukin kastroitavaksi, kun sillä ei ole toinen kives laskeutunut. Nyt on odoteltu tarpeeksi kuulemma, eikä se sieltä tule. Se menee lähiaikoina sinne operaatioon. Siitä hukkuu sitten sitä uroksen hajua ja on pienempi riski et alettaiskaan oikein kunnolla vääntämään.
Mä menen siksi aikaa "mummulaan" täyshoitoon kun Lenny toipuu siitä operaatiosta.
Mun sihteerikkö on menossa Vaasaan messuille ja sanoo että nyt ei enempää kirjoittele tällä kertaa.
Se menee myymään jotain superlämpimiä sukkia ihmisten jalkoihin näiltä pakkasilta suojaamaan... mä en sellaisia tarvi kun Luoja on luonut mulle niin hyvän varustetason ihan omasta takaa!  
Ei muuta kuin oikein mukavaa adventin aikaa ja nauttikaahan talvesta- pakkasesta huolimatta!